No nyt sitten kasapäin tekstiä viimesestä viikosta täällä tuulisessa Shanghaissa.
Keskiviikko aamuna tyttöjen kuumeilut paheni. Tiiariinalla ja AnnaKaisalla oli aamulla niin korkea kuume, että rupesin niille lääkäriaikaa hommailemaan. Onneks kävin sinä aamuna ostamassa paikallisen puhelinliittymän, kun sain soittaa vähä joka paikkaan. Mut sitten Suomen konsulaatista löytyi apu. Ne anto sieltä sellasen Park away health keskuksen numeron, jota kautta sain tytöille sille iltapäivälle ajan amerikkalaiselle lääkärille. Soitin myös meidän tutorille, Ashleylle. Se lähti meidän mukaan lääkäriin avuks ja eikä ois varmaan sinne löydetty ilman sitä. No lääkärissä meni ihan hyvin. Tiiariina sai antibiootteja, nenäsuihketta ja yskänlääkettä ja AnnaKaisalle vaan lepoa ja buranaa tarvittaessa. Tiiariina selviskin kuumeesta sitten tosi nopeasti, mutta AnnaKaisalla nous torstai-iltana kuume neljäänkymmeneen. Se meni sitten perjantai aamupäivästä Ashleyn ja Tiiariinan kanssa läheiseen ensiapuun, missä se oli parisen tuntia tiputuksessa ja sai lääkkeitä matkaan. Kyllä meijän yheksän hengen ryhmää koeteltiin. Meistä oli neljä; mie, Hanna R, Katri ja Maria ainoat, jotka oli kuumeettomina ja terveinä ja KOULUSSA. Lopuista yhdellä tais joku päivä olla kuumetta, muuten kaikki terveinä.
Torstaina meillä oli Chinese tourism culture ja Chinese History -tunnit. Turismi kulttuurin opettaja on sellanen ihana Jason Sunn. :P Se naureskelee omille jutuilleen ja kertoo meille myös Kiinan ongelmista, mikä on puheenaiho, johon muut opettajat ei oikeen tartu. Historian tunnilla käytiin läpi Kiinan mytologioita ja tarinoita, mitkä on todella mielenkiintosia. Ja alotettiin ensimmäisiä dynastioita.
Perjantaina meillä oli Chinese culture and communication ja Chinese language. Ekaa opettaa Tina, eli meidän vaihto-koordinaattori ja sen kurssi vaikuttaa kanssa tosi mielenkiintoselta. Meillä on kuulema myös kiinalaisen keittiön tunteja. Oppiskohan siellä vaikka tekemään jotakin kivaa ruokaa!
Lauantaina lähdettiin sitten osan kanssa kohti Pudongia (joen toinen puoli, missä juuri Pearl Tower ja muut) missionina löytää H&M ja joitakin muita kauppoja. Hypättiin Hanna R:n, Tintin, Marian, Tanjan ja Katrin kanssa takseihin ja määränpääksi Oriental Pearl TV tower. Ekaa kertaa olin oikeesti sellasessa pilvenpiirtäjäkeskuksessa. Ihan vieressä oli just tv-torni, Jin Mao ja pullonkorkin avaaja (mikä lie onkaan, mutta siis Kiinan korkein rakennus).
Huang Pu näkymää PizzaHutista |
Tuollaseen ei toivottavasi ikinä törmää missää uintiretkellä |
Tiistaina oli taas vapaapäivä ja päätettiin sitten koko porukalla, että illalla lähdetään katsastamaan Shanghain yöelämää. :) Aamusta lähdettiin Hannojen, Ainon, Tintin ja AK:n kanssa kenkäostoksille toho lähikadulle. Kyllähän sieltä monelle kengät lähti matkaan. Ite en löytänyt, kun koot 39 ja 40 ovat aika harvassa täällä... Illalla sitten mie ja Hanna päätettiin, että emännöidään illanistujaisia meidän huoneessa. Ja hyviä emäntiä oltiikin; oli istumapaikkoja ja naposteltavaa ja hiussalonki. :P Tosiaan miun eessä vaihtu hiukset tiuhaan tahtiin, enne kuin koko poppoo olikin koossa. Oli se vähän huvittava näky kun 16 henkeä möllötti meidän kahden hengen huoneessa. Mutta ei siinä kauheen pitkään keretty oltu enne ku suunnattiin taas takseille.
Yhdessä vaiheessa oltiin melkein koko porukka tanssimassa ja mentiin sellaselle korokkeelle/lavalle. Siinä oli sitten niin paljon porukkaa, että Maria, Aino ja mie lähettiin siitä alas. Maria hyppäs korokkeelt alas suoraan rikkinäisen juomalasin päälle ja lasi meni sen kengän läpi ja viils sen jalkaan haavan. Ensin ei tiedetty, että mitä on käynyt kun lähdettiin vessaan Marian huomattua, että jalasta tulee verta. Vessassa sitten Maria anto miulle paperia ja painoin sillä Marian jalkaa siitä, missä oli verta. Siinäkää en vielä tienny millasesta haavasta on kyse. Mutta kun näin verilammikon lattialla ja paperin läpi tulevan veren ni tajusin, ettei oo mikään pikku naarmu. Sitten vaan paperia lisää ja sukkaa pois. Siinä alko sitten kauhee häslinki kun ei kukaan oikeen tienny mitä tehdä tai kenen puoleen kääntyä. Marian haava oli sen verran pitkä ja pahassa paikassa, että en siitä kättäni irrottanu ja sanoin muille, että ei se sillä sieltä pois kävele. Sitten saatiin apua ja taksilla sitten läheiseen ensiapuun. Koko ajan painoin papereilla Marian haava, että vuoto lakkais. Taksissa meitä meni Marian mukana mie, Katri ja Tanja. Ensiavussa iski varmaan itsekullekkin pienoin pelko kun kukaan ei puhunu englantia, kaikki vaan tuijotti eikä kukaan tehny mitää ja Marian kivut varmasti vaan paheni. Kaiken lisäks ympärillä makas joka nurkassa puolkuolleita kiinalaisia ja muutenkin aika nuhjunen paikka. Mutta perässä tuli sitten AnnaKaisa ja Aino tulkin kanssa. Yks Toni oli siellä Windowsissa jo puhellu meidän kanssa ni sillä oli auto ja se puhu hyvää englantia ni se tuli sit sinne auttamaan. No pikkuhiljaa ruvettiin sit saamaan apua. Lääkärikin puhu muutamia juttuja englanniks. Röntgenin jälkeen oltiinkin koht tikkauksessa. Hyvinä uutisina oli, että luut eikä lihakset vaurioitunu eikä haavassa ollut lasia. Tikkaus oli sitten kanssa aika kokemus. Meitä oli sen lekurin kanssa samassa huoneessa mie, Katri, Tanja ja meidän kaks tulkkia. Ei ehkä ihan niin steriili tilanne kun mitä Suomessa olis ollu ja ei varmasti ois seisottu kaikki siinä vieressä. Se oli vähän kuin Teho-osaston live-versio ja ite suunnilleen avustavana hoitajana. Siinä välillä lauleskeltiin disneyn biisejä tilanteen helpottamiseks. Marialle tikit 12 päiväks ja sitten taas ollaan kaikki back in business. Toivottavasti oltais nyt meidän kaikki vastoinkäymiset koettu, että voidaan alkaa tosissaan nauttimaan täällä olosta ja eri paikoista. Ollaan tässä puuta koputeltu kun mie, Katri ja Hanna R ollaan enää meistä ainoot joille ei oo mitää käyny. Ehkä meille kosahtaa sit ne mahataudit. Mut toivottavasti tästä on tie vaan ylöspäin!

Tänään oli hyvä päivä. :) Viikonloppuna jos on hyvä sää niin suunnataan varmaan eläintarhaan ja PANDOJA kattomaan!
Ja Japanin maanjäristys ja sen jälkiseuraumuksista ei oo ollut täällä mitään poikkeavuuksia. Mut on se kyllä outoa ajatella, kuinka lähellä ollaan. Suomesta käsin se tuntuis niin kaukauselta asialta. Kauhee juttu. :(
Mutta paljon terveisiä sinne turvalliseen koti Suomeen!! Kommentoikaa, laittakaa sähköpostia ja kertokaa Suomen kuulumisia!!!
Tuosta spekuloitiin oliko se oikea vai ei. Eikö vieläkään tiedetä mikä on vastaus |
Nuo kuvat ei menny kyllä ollenkaan omille paikoilleen, mutta näkyypähän nyt ainekin.
VastaaPoistaLaittakaa kommenttia tulemaan!
sä seikkailet kiinassa ja mä istun helsingin kirjastossa -.- huomenna enkun YO :( to morrendo de saudades! <3
VastaaPoistaJoo no josko tää seikkailu kohta kunnolla alkais ja jätettäis nuo sairaalahommat kokonaan pois. :P
VastaaPoistaTambem morro de saudades!!!!! BOA SORTE AMOR!!! <3
MITÄ?? mitkä sairaalahommat?? :S
VastaaPoista